Kaupunki ilman koteja
Airepolis-sarja, osa 1
Sarjan 2. osa: Huone ilman ovea
Kaupunki ilman koteja on mielikuvitusta kutkuttava nuortenromaani, joka kertoo teini-ikäisen Kipinän ja hänen perheensä riipivän jännittävistä hetkistä maasta pakenemisen kuohuissa.
Tänä yönä kaikki muuttuu.
Tänä yönä he pakenevat.
Reppu oli valmiiksi pakattu, niin kuin sen piti muutenkin aina olla. Mutta siellä, minne menisimme, tavarat saisi purkaa, niin isä oli sanonut. Ne saisi asetella omille paikoilleen miten halusi ja jättää vaikka pölyyntymään. Jos siis pääsisimme perille.
Suljetussa kaupunkivaltio Airepoliksessa innovaatiot ovat ihmishenkiä tärkeämpiä. Jokainen asukas kouluikäisestä lähtien pakotetaan keksimään uusia ideoita, joiden avulla kaupunki voi kehittyä. Kaupungissa ei ole lainkaan koteja, sillä siellä uskotaan, että paikallaan pysyminen tukahduttaa luovuuden.
Neljätoistavuotias Kipinä, hänen siskonsa Vanamo ja isänsä Jalava ovat saaneet tarpeekseen valtion ahdistavasta ilmapiiristä ja valvonnasta. Kipinän pahin painajainen on Luovuuskuutio, tiiviisti suljettu älyhuone, joista ei pääse ulos, ennen kuin on keksinyt uuden innovaation.
Mutta kun pakoretki alkaa, kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Airepolis ulottaa lonkeronsa pelottavan pitkälle.
Katso kirjatraileri:
Kuulin kolinaa, auton ovi avattiin. Kuului raahaava ääni, penkit siirrettiin syrjään. Klik, klik, klik. Kansi aukesi ja himmeä valo osui silmiin.
En osannut tehdä mitään. Näin isän kasvot, hän oli selvästi vihainen. Makasin vain paikallani, samoin Vanamo. Isä tarttui minuun, nosti rinnuksista istumaan. Hän veti minut laatikosta ylös ja istutti auton penkille.
”Nyt ei ole aikaa pelleilyyn!” hän kuiskasi. Hänen nenänsä melkein hipoi omaani, ja haistoin hänen saippuansa tuoksun. ”Tässä on oikeasti elämästä ja kuolemasta kysymys, tajuatko? Jokainen äännähdys, jokainen radiosignaali ja varsinkin jokainen pysähdys on aivan tarpeeton riski, joka vaarantaa meidät kaikki.”
Yritin hengittää normaalisti. En pystynyt katsomaan isää silmiin. Nyyhkäys purkautui rinnastani, ja isän kädet puristivat olkapäitäni. Painoin silmäni kiinni. Minua hävetti niin paljon, että olisin halunnut kadota, muuttua pölyksi ja lentää tuulen mukana pois.
Samassa tunsin, kuinka isä veti minut lähemmäs ja puristi rintaansa vasten. Hän huokaisi raskaasti.
”Kipinä”, hän kuiskasi. ”Me emme voi jäädä kiinni.”
Kirjasta sanottua:
"Kaupunki ilman koteja on valtavan jännittävä ja kekseliäs, juonivetoinen tarina nuoresta Kipinästä ja hänen perheensä kamppailusta pois futuristisesta kaupunkivaltio Airepoliksesta. Tapahtumat kuljettavat tarinaa vauhdikkaasti eteenpäin, ja samalla käsitellään haastavia aiheita kuitenkaan niihin liikaa uppoutumatta." - Anne, Goodreads
"Ja siis tämä myös oli todella hyvä kirja. Ei ihan perinteisin dystopia, mutta sellainen kuitenkin. Kirja on nuorten kirja, jossa jännitystä ja kummallisia juonen käänteitä riittää. Tämä kirja ei todellakaan ole tusinatavaraa, vaan tarinan yksityiskohdat ovat hyvin erilaisia, kuin mitä nuorten kirjoissa yleensä on. " - Lukutoukan luetut sivut -blogi.
"Aivan mahtavaa, että yhä kirjoitetaan ja julkaistaan nuorten dystopiaa, vaikka se on viime vuosina jäänyt hiukan muiden genrejen jalkoihin. Mirjami Sirénin Kaupunki ilman koteja ilmestyi siis todelliseen tarpeeseen, jos minulta kysytään. -- Pidän kovasti kirjan huolella rakennetusta ja perustellusta dystopisesta maailmasta. Luovuuskuutiot ja vaihtuvat asumukset on uusi ja tuore idea, tai ainakaan minä en ole vastaavaan vielä tämän genren kirjoissa törmännyt." - Kirjapöllön huhuiluja -blogi
"Mirjami Sirénin esikoisnuortenromaani Kaupunki ilman koteja on taitavasti kirjoitettu ja harvinaisen omaperäinen dystopia, josta paistaa kirjailijan opettajatausta. -- Sirénin lauseet ovat varmoja ja kerronta soljuu jämäkästi ja jännite pysyy hyvin yllä. " - Siniset helmet -blogi
"Mirjami Sirénin esikoisteos on maailmaltaan kekseliäs ja uniikki. Urbaani maisema, pienine viheralueineen, värikkäine taloineen ja vaihtuvine asuntoineen on kuin yhdistelmä virtuaalimaailmaa ja Tetristä, jossa ihmiset ovat vain pisteitä tuottavia palikoita. Suljettu kaupunkivaltio saarella onnistuu olemaan kiehtovan erilainen, mutta samalla täysin uskottava." - Kirjakasta-blogi
"Kaupunki ilman koteja on sujuvasti etenevä, jännittävä ja mielikuvitusta kutkuttava kirja. Vahva suositus tälle etenkin yläasteikäisille!" - Iltaluvut-blogi